Toivottavasti edes joku ettei vaan pelkästään se bisse, sohva ja se nelosen uutiset.
" Kirjoitusvirheitä, sekavaa tekstiä tai mitään muutakaan en pyytele anteeksi, saa se joku toinen kävellä siltä lankulta. Unilääkkeidein sekainen ensimmäinen postaus? Tämä on sitten oltava varmaan sitä HYVÄÄ JOURNALISMIA semmosta mitä ei hesarin etusivulle kelpaa niikö aiheet et ku karkit pitäs kieltää ja äidit töihi.. jep jep.. ehkä palaan, ehkä en.. "
Varmaan ihan suomessaki porukka kuullut peruskoulussa puhuttavan asisoista kuten moraali ja eettisyys? Varmaan joku on saattanut siitä olkkarin avaruustoosasta ehkä värienkin kanssa .. hetkinen nyt katkes ajatus, mutta pointti on se että pitäs olla tuttuja niin pertille, raimolle, naapurin maijallekki ku kirjastotädille... vai onko sittenkään? Osa varmaan kelailee että voikun ne muistalaiset siellä kadulla, nuoret leipäjonoissa ja kettujen tarhaus tietenkin.. näihin asioihin en ota osaa tai arpaa, nimittäin tämän hetkisen pohdinnan alla on jotain aivan muuta. (hah.. näin pitkälle pääsin kertomatta mitään, ois varmaan joku tuoli vapaana mulle helsingissä painelee juuta jaata..)
Eutanasia.
Tuo mistä kaikilla on päässä varmasti jonkinlainen mielikuva, rodun puhdistus täytyy aloittaa... eiku.... Se oliki sitten sitä eugeniikkaa! Ihan näin vain jos joku nyt sekottaa termejä keskenään.. pysykää natsit ja vapaaehtoiskaljut poissa täältä, teidän hommat näkyy Ostos-TVssä
Mutta jokaisella pitäisi olla oikeus määrätä omasta ruumistaan. Onko siis oikeus kuolla? Hommaa on varmaan harrastettu vuosituhansien mittaan, armokuolema sille armokuolema tälle... mutta nykyisessä KUPLASSA kun elinikää pidennetään, on robottikädet, kivekset, silmät kaikki (joita varmaan käytetään enemmän seksirobottien rakentamiseen kuin sokeiden kädettömien ja tyhjät kassit omaaville ihmisille... enkä vieläkään päässyt itse Aasiaan, en tilaamaa niitä seksirobotteja vaan ihan kotimaiseen aasiaan
"Ollakko vai eikö?"
Oleellinen kysymys jos elämä on kipua, masennusta, kipua, kehon kontrolloimattomuutta. MItäs jos ainoa syy elää on syy elää? Tälläisten ajatushyrrien alla ei tällä kertaa kuitenkaan mietitä mahdollista valvontaa, maailmanpankkia eikä myöskään pakastimien mahdollisia AAA luokitteluja....vaan eli isketäänkö tyyppi kuvitteellisiin letkuihin ja koneeseen vai annetaanko mennä? entä jos mitään letkuja ei vielä ole mutta ei vain jaksa? Olisi tietenkin helpompaa lääkärin suusta kuulla viestejä että no nyt aivokäyrä näyttää vähän tätä että millon lopettaan.. Syön lihani, mutta possua en haluaisi teuraustaa enkä takapihalleni ydinvoimalaa.
Pohdin tänään että annanko läheiselleni luvan kuolla vai en, kun tämä on sitä aiemmin pyytänyt ja terveys nytkin hurjasti huonommassa tilassa. Annanko luvan vaikka ajatus menetyksestäkin tuo kyyneeleet valumaan kasvoille... luvan sen kuoleman riittinsä toteuttamiseen.. semmoisen mistä ei koskaan enää palaa..
Tässä voi varmasti pohtia myös että epäitsekäs tässä pitäisi olla, eikä muu auta. Joku sinulle pakostakin lojaali ja rakas kysyy "Annatko minun mennä?".. niin osaisitko vastata. Oikeaa vastausta ei taida olla, mutta omani on:
"Onko oikeasti mitään oikeaa tapaa toimittaa tälläistä sanomaa kenellekkään, en toivo kuolemaasi mutta jos niin toivot niin minä en ole esteenä enkä toivoisi sinulle kärsimystä. Ikuisesti kaivaten, pieni poika. "
